Hoppua

Nyt tuntuu siltä, että hajoan kahtia.
Mun vasen aivopuolisko ja oikea käsi hoitavat kouluhommia, ja ne kärsivät rasituksesta.
Oikea aivopuolisko ja vasen käsi taas räpeltävät tulevan reissuni asioissa.
Ei vaan enää meinaa hallita asioita... Liikaa pieniä yksityiskohtia, muistettavaa ja muistilappusia siellä täällä. Varmasti jotain olennaista unohtuu.

Torstaina siis suunnistan kohti Helsinki-Vantaata. Lennän Amsterdamiin, missä hengailen hyvän ystäväni kanssa. Perjantaina matkustamme Rotterdamiin The Answerin ja AC/DC:n keikoille! Hurraa! Niin ja tässä välissä haluan kiittää Cormacia. Siinä on sitten harvinaisen ystävällinen ja kultainen tyyppi. Todellinen herrasmies.
Lauantaina isosiskoni saapuu Belgiasta Amsterdamiin, ja illalla menemme isolla porukalla The Answerin omalle keikalle. Sunnuntaina suuntamme siskoni kanssa Gentiin, jossa hän on vaihdossa. Hengailemme siellä.
Ja oliko se nyt torstai, kun matkustan takaisin Hollannin puolelle, ja lennän hollantilaisen ystäväni kanssa Edinburghiin. Siellä olemme yötä ja vietämme päivän erään ystävämme kanssa. Perjantaina junailemme itsemme Newcastleen moikkaamaan taas erästä ystävää, jonka kanssa menemme lauantaina Stone Godsin keikalle. Oijoi...
Sunnuntaina matkustan yksin sitten takaisin Suomeen, ja Tampereelle selviän maanantaina aamuyöllä.
Mahtaa väsyttää pari viikkoa tuon jälkeen.
10 päivää, 3 maata, 3 keikkaa ja useita hyviä ystäviä.
Tästä tulee hurjaa....

Kouluhan tässä sitten kusee, kun sieltä ei saisi olla päivääkään pois. Joudun anomaan ainakin kolmelta opettajalta vapaata. Ihan kuin sillä olisi jotain merkitystä. Olen pois joka tapauksessa, sanovat mitä sanovat.

Onneksi olen saanut hoidettua melkein kaikki koulutehtävät pois tämän matkan alta. Hematologian loppukokeeseen en ole lukenut, mutta sille jää sitten kaksi iltaa aikaa ennen koetta. Jos silloinkaan kiinnostaa.

Tänään oli ensimmäinen koulupäivä 4 kuukauden pitkän harjoittelun jälkeen. Paluu siihen laitokseen oli tyly. Ellen sanoisi julma. Heti heitettiin paskaa niskaan, kaikki oli opiskelijoiden syytä, saimme paljon uusia kirjallisia töitä ja deadlineja. Ja kun pienessä mielessä pohtii, miten jaksaa tämän kevään, lyödään koulussa eteen kalvo tulevan syksyn aikatauluista ja töistä.
Mielestäni tämä on hyvin väärin ja kohtuutonta. Ei mitään inhimillisyyttä. Siksi varoitankin kaikkia: älkää hakeutuko PIRAMKiin.


Kuuntelussa The Answerin uunituore albumi Everyday Demons. Suosittelen.