Ellan etikkakurkut

Parasta iltapalaa/välipalaa/aamupalaa/herkkupalaa/yöpalaa/mitävaanpalaa on hakatut kurkut etikalla. NAM! Ne maistuu aina, eikä niiden tekemisessä voi paljoa mennä pieleen. Lisäksi niiden tekemiseen menee minuutti. Ainoa huonopuoli on se, että tuntuu että ne loppuvat joka kerta kesken. Jotkut myös puhuvat etikan vaaroista. Mutta pidän sitä enemmän makuasiana. Jos jollakin on samanlainen etikka-addiktio kuin mulla, ymmärtää.

Ohje:

1 kurkku (mieluiten suomalainen monestakin syystä, mutta esim siksi koska se on takuuvarmasti mehukas)
etikkaa (periaatteessa ihan mitä tahansa, mutta parasta on Rajamäen väkiviinaetikka)
suolaa
sokeria

Leikkaa juustohöylällä kurkkua kippoon. Leikkaa niin paljon kuin haluat, mutta sellainen 1/3 kurkkua riittänee. Mitä ohuempia siivuja, sen parempi. Näin nesteet ja maut pääset parhaiten liikkeelle ja syöminen on hauskempaa ja erittäin nautinnollista. Kurkkujen päälle tulee nyt ripotella noin ½-1 tl suolaa ja 1-2 tl sokeria. Jos haluat olla raju, voit humpsauttaa varovasti esim valkopippuria antamaan superpotkun. Itse harvoin harrastan pippuria tässä etikkaunelmassa. Lopuksi etikka. Sen kanssa tulee siis olla tarkkana. Jos kyseessä on suosikkini Rajamäen väkiviinaetikka, niin se tulee laimentaa juuri oikeassa suhteessa veden kanssa. Se kannattaa sekoittaa toisessa astiassa tai sitten vain suoraan lusikoida jos on varma, että muistaa mitä tekee. Etikkalaimennos: 1 rkl väkiviinaetikkaa + 2 rkl vettä. Heitä koko seos kurkkujen päälle. Kääntele kurkkuja hyvin. Jos haluaa superhyvän tuloksen maustumisen suhteen, voi kipon päälle heittää kannen, jolloin sitä voi voimakkaasti ravistaa, mistä tuleekin nimeksi hakatut kurkut.
Itse syön mieluiten kurkkuni sellaisenaan ja juon etikatkin pohjalta. Mutta ovathan ne hieno lisä ruokaan, mitä ikinä onkaan nauttimassa.

Kokeilepa!


Kuuntelen: Moses Hazy - Break it down or shake it loose

Uusi vuosi - uudet kujeet

Vuosi 2009 takana.
Vuosi 2010 korkattu.
Ryhdistäytymisen aika.

Viime blogista on jo hirmuisesti aikaa. Oli kesäkuu ja Ella oli menossa katsomaan AC/DC:tä Stadikalle. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. 7 kuukauteen mahtuu paljon.
Tässä tiivistelmä loppuvuoden 2009 kohokohdista ja muistoista:

kesäkuu:
ACDC:n ja The Answerin keikat ja jatkot
mukava kesätyöpaikka Satks:ssa

heinäkuu:
Tammerfest
Sonisphere

elokuu:
10 päivän loma kesätöiden ja koulun välissä
ensimmäinen vierailuni Ouluun hyvän ystäväni Mirkun luokse
pikkusiskon 18v-juhlat
neurofysiologian harjoittelu TAYS:ssa (ei niinkään mahtavaa, mutta jäipähän mieleen)
Live Cyclesin keikka Amadeuksessa
tädin ja tädin miehen 100v-festarit

syyskuu:
ihme tauti, jonka takia meni liki 4 viikkoa piloille (ei hyvä juttu siis. oliko se sitten sikainfluenssaa vai jotain muuta, jäi arvoitukseksi)
intialainen päänahkahieronta -kurssi
lettukestit sekä tuparit Jutalla ja Ossilla
patologian harjoittelu Satks:ssa (hienoa, koska kasvoin ammatillisesti) (....hahahah!)

lokakuu:
viittomakielen kurssi alkoi
Popeda
viikon loma
Hämeenkadun Appro (Tohtori suoritettu!)
Opinnäytetyö valmis ja esitetty
Musen keikka Hartwallissa

marraskuu:
kypsyyskoe (meni hienosti helposti)
vaihtoehtoiset opinnot suoritettu

joulukuu:
Itsenäisyyspäivän ilotulitus ja tumpputaputus Keskustorilla
K06MBIOAN-ryhmän joulujuhla
The Sounds Pakkahuoneella
valmistuminen bioanalyytikoksi (uskomatonta....)
joulu (syöminen, koti, perhe ja talvisää)
valmistujaisjuhlat ystäville kotipäässä
Kiveskiveksen ep-julkkarit Turun Klubilla
Uusi vuosi Turussa hyvien ystävien kanssa

ja vielä erityismaininta koko syksyn ajan kestäneille tärkeille asioille:
Rede, Antti, Kirsi, Jutta, Tampere, Doris ja Doriksen tiistait, punaviini, olut, Galatan kebabit ja henkilökunta, Jack the Rooster, Henkka, Yellow Ranger, Klubin tummat tunnit, Kustaa III, TKL, HK:n nakit, krapula-aamut koulussa, suolakurkku, etikka, äiti ja isä sekä ennen kaikkea omat hermot.
Kiitos.


kuuntelussa: Kiveskives - Painottamassa tilassa
menkää, kuunnelkaa ja nauttikaa!!!

Kesän korkkaus

Huomenna The Answer ja AC/DC!!!
(viime kerrasta onkin jo 3 kuukautta...)


kuuntelussa: Hanoi Rocks.

Toukokuu 09

Paljon on tapahtunut, täytyy tiivistää:

Vappu oli menestys. Juhlin sitä Tampereella ja Hämeenlinnassa. Oli alkomoholia, nakkiraatia, musiikkia ja sen sellaista.

Omat synttärit olivat sanoisinko melkein täydelliset! Koko homma perustui siihen, että koulusta oli vapaapäivä. Sää oli lämmin ja aurinkoinen. Päivällä olin kahden kaverini kanssa tuolla Tammelan torilla mustalla (söin n. 22cm 22-vuotispäivän kunniaksi) ja jälkkäriksi heitimme naamariin isot jäätelöt. Pari tuntia meni leppoisasti siellä toritunnelmissa. Kiitokset kavereille, oli hauskaa! Illalla sitten menin katsomaan Popedaa Apolloon. Yksin sinne piti mennä, kun ei kukaan kaveri halunnut/päässyt messiin. Mutta ei se haitannut yhtään, meno oli mieletön! Menin paikalle ilman suuria odotuksia ja ennakkoluuloja, ja nyt kyllä seison jykevästi sen ajatuksen takana, että Popeda on hemmetin kova livebändi! Tanssin sohvan selkänojan päällä koko keikan, ja välillä täytyi pitää pystyssä erästä naista, jolla oli "Kiitos, 1939-1945"-huppari päällä. Niinpä niin. Mutta yleisö oli kirjavaa sakkia, mikä oli iloinen yllätys. Lopuksi Popedan roudarit olivat tarjoamassa mulle 10 appelsiinia, mutta homma meni puihin. Kiitos kuitenkin!

Parilla muullakin keikalla on käyty, laajennan koko ajan musiikillista näkemystäni. Tai ainakin yritän.

Paljon on ollut kouluhommia, niin kokeita kuin kirjallisia töitä. Mutta huomenna on tiedossa koko kouluajan viimeinen tentti! Uskomatonta! Ja sekin on jotain hallintoa, jonka pitäisi olla suht läpihuutojuttu. Kunhan vain menee läpi. Tuo koulu on tappanut viimeisetkin kunnianhimon rippeet. Mutta illalla todennäköisesti pääsen palkitsemaan itseni Costello Hautamäen keikalla! Jesjes!


ja mä kuuntelen Uniklubia parhaillaan.

Miksi kaikki hauska loppuu aikanaan?

Oli niin hyviä bileitä torstai-illasta sunnuntaiaamuun, että nyt iski hirveä morkkis... Voisiko sen jotenkin purkittaa pois? Miksi yleensäkin tulee henkinen krapula, vaikka olisi ollut pelkästään hauskaa?! Onko se vain se tyly paluu arkeen? Ei-tietoa-huomisesta -ajatus? No joka tapauksessa tätä morkkista ei vain pääse pakoon. Ja se voi kestää useammankin päivän (toisin kuin tavallinen krapula).
Kai sitä täytyy vain yrittää kovemmin keskittyä kaikkeen siihen hauskaan, mitä tapahtui. Olen kuitenkin loppupeleissä Onnen Tyttö.

Kiitänkin lopuksi Saraa (kaksi erittäin hauskaa iltaa), Reettaa (ilman sua kaikkea sitä hauskaa ei olisi tapahtunut), PMMP:tä (Mirassa ja Paulassa on enemmän munaa, kuin monessa suomalaisessa jätkäkokoonpanossa yhteensä) ja sitä tähdenlentoa, jonka näin lauantaina (toive taisi toteutua).

Noidankehä

Yksi lukuisista paheistani on erään nimeltämainitsemattoman Lidlin tortilla chipsit ja herkullinen salsa-dippi (medium). Ongelmaksi on kuitenkin osoittautunut niiden sisältöjen suhde. Ostan yhden pussin ja yhden purkin. Pussi tyhjenee ennen purkkia. Ostan toisen pussin. Purkki tyhjenee ennen pussia. Ostan uuden purkin. Pussi loppuu. Jne. Loputonta!!! Dippiä en voi käyttää enempää, koska muuten se maistuu liian voimakkaalta ja väärältä suussa. Tietty pussin sisältöä voisin nakerrella ilman dippiäkin, mutta ei se ole yhtä hyvää.
Voi mitä ongelmia ihminen elämässään saa vastaan...


Ellan jukepoksi: Ismo Alanko Teholla - Puupää

Täyttä höyryä eteenpäin

Piti viikonloppuna opiskella ja tehdä opinnäytetyötä. No tietäähän sen miten siinä kävi...perjantai- ja lauantai-illat vietin Rumassa. Perjantaina mentiin kaverin kanssa vain yksille, mutta törmättiinkin vielä vanhaan kaveriin, ja jotenkin se ilta siinä venähti. Pilkun jälkeen pois. Lauantai käynnistyi hyvin hitaasti. Tein kyllä ihanan usean kilometrin päämäärättömän kävelyn ystäväni kanssa. Tuli siinä selvitettyä päätä niin alkoholista, väsymyksestä kuin ajatuksistakin. Ja kun sitä ei vain voi ottaa opikseen edellisestä illasta, niin painelin lauantaina samaan mestaan. Mutta en ollut pilkkuun asti. Lähdin 15min ennen sitä. Oli silloinkin hauskaa, mutta edellinen ilta painoi edelleen päälle. Hauskaa oli kuitenkin, ja se on tärkeintä! Ja nyt taas jaksaa ahertaa koulussa, kun viikonloppuna on pitänyt hauskaa.
No, onneksi sain hieman niitä kouluhommiakin tehtyä viikonloppuna. Ihan vain sen verran, että ei tarvinnut potea huonoa omaatuntoa...
Ruman kaljan hinta on muuten noussut. Ennen se oli 2,80e, nyt 3,00e. Ja jos tulee paikalle ennen klo 11 pääsee nauttimaan 2,50e kaljasta. Ruman ilme on kokenut muutenkin pienen uudistuksen. En yhtään tiedä onko se nyt mennyt parempaan suuntaan...siitä voi olla montaa mieltä. Kannattaa tulla itse tsekkaamaan se.

Niin, nyt on opinnäytetyölle omistettu viikko menossa. Ollaan siis saatu uljaat 5 päivää "vapaata" sen vääntämiselle... Hyvin jaloa PIRAMK:lta. Ja kaikessa kiltteydessään saamme toiset 5 päivää ensi syksynä samaan hommaan. That's it. Hienoa ja runsaskätistä....kiitti v*tusti.
Saa nähdä, mitä siitä loppujen lopuksi tulee.
NO, pääasia on, että valmistuminen on päivä päivältä lähempänä! (enää 8kk, josta 2kk kesätöitä)

Opinnäytetyöviikko tai ei, torstaina on tiedossa Sara Turun Klubilla! Hurraa! Viime keikasta onkin jo aikaa: melkein 5kk. Perjantaina pitää vain hypätä aamun ensimmäiseen junaan, että ehtii koululle ysiksi...mutta who cares. Se tulee olemaan sen arvoista.
Ja ettei perjantai masentaisi ihan täysin, järjestän itseni PMMP:n keikalle Tampereen Apolloon. Komeeta...

Ja viikonloppuna maalle katsomaan kissoja <3


Ellan jukepoksi: The Clash- London Calling (live)