Miksi kaikki hauska loppuu aikanaan?

Oli niin hyviä bileitä torstai-illasta sunnuntaiaamuun, että nyt iski hirveä morkkis... Voisiko sen jotenkin purkittaa pois? Miksi yleensäkin tulee henkinen krapula, vaikka olisi ollut pelkästään hauskaa?! Onko se vain se tyly paluu arkeen? Ei-tietoa-huomisesta -ajatus? No joka tapauksessa tätä morkkista ei vain pääse pakoon. Ja se voi kestää useammankin päivän (toisin kuin tavallinen krapula).
Kai sitä täytyy vain yrittää kovemmin keskittyä kaikkeen siihen hauskaan, mitä tapahtui. Olen kuitenkin loppupeleissä Onnen Tyttö.

Kiitänkin lopuksi Saraa (kaksi erittäin hauskaa iltaa), Reettaa (ilman sua kaikkea sitä hauskaa ei olisi tapahtunut), PMMP:tä (Mirassa ja Paulassa on enemmän munaa, kuin monessa suomalaisessa jätkäkokoonpanossa yhteensä) ja sitä tähdenlentoa, jonka näin lauantaina (toive taisi toteutua).